Oletko miettinyt miten Siivet-bändi sai alkunsa? Tai mistä nimi on keksitty? Miten kukakin on bändiin eksynyt? Lue tämä tarina, niin tiedät. Ja tämä tarina on tosi.

Kuvat: Mika Kiljunen & Mika Pottonen
Lehtileikkeet: Pielisjokiseutu (Pielisjokiseudun ystävällisellä luvalla)

Bändikellarin synty

Tarina alkaa aika pitkälti siitä kun nykyinen solistimme Mika Kiljunen (jatkossa pelkkä Mika) sai joululahjaksi mustan hehkeä Aria sähkökitaran, joka oli halpa Gibson Les Paulin kopio. Tämä tapahtui joskus vuonna 1988, jolloin Mika taisi olla yläasteella seiskaluokalla. Suurta potkua soittoharrastus sai, kun Enon yläasteen musiikinopettajaksi ilmestyi opettaja, joka oli innokas bändi- ja rock-harrastaja. Yllättäen musiikin tunneilla soitettiinkin rockia. Koululle hankittiin bändilaitteet ja yläasteen kellariin rakennettiin alkeellinen soittotila, joka sittemmin sai nimen Bändikellari.

Nuoren pojan silmät kiiluivat innosta, kun pääsi leikkimään oikeilla bändikamoilla ja musiikkitunneilla soittamaan oikein bändissäkin. Musiikinopettaaja esitteli Mikalle myös legendaarisen Deep Purplen, jonka kitaristista Ritchie Blackmoresta tuli sittemmin Mikan suurin innoittaja kitaristina. Mielessä alkoi kyteä ajatus omasta bändistä...

Killers

Ensi hätään kasattiin Killers. Mika ja Juha olivat kavereita jo ala-asteelta saakka, joten luonnollisesti Juha piti saada bändiin mukaan. Ja Juhalle Kiss-fanina paikka bändin toisena kitaristina oli taattu. Tosin Juha ei ollut koskaan soittanut kitaraa, mutta se ei menoa haitannut. Bändi soitteli vähän aikaa rehtorin luvalla musiikkiluokassa viikonloppuisin. Bassoon ilmestyi Jani, jolla oli jopa omat bassokamatkin. Kukaan ei tiedä onko tarua vai totta, mutta Jani itse kertoi soittaneensa 100 wattisella bassollaan, kun hänen setänsä kylän toiselta laidalta oli soittanut ja käskenyt laittaa pienemmälle :) Rumpuihin saatiin lopulta Atso, joka pitkän huiskeana toi bändille myös uskottavuutta. "15. Yö" ja "Syksyn Sävel" raikuivat yläasteen musiikkiluokassa lähes joka viikonloppu, kun bändi yritti kuumeisesti sovittaa soittoaan yhteen ja sormiaan otelaudalle. Lopulta Mika hermostui bändin saamattomuuteen, soittajat eivät harjoitelleet tarpeeksi ja treenitkin menivät lähinnä paskanjauhantaan ja tappeluun siitä, kuka saa paukuttaa rumpuja. Mika päätti erottaa Juhan ja Janin, ja tästä aiheutui välirikko vuosien tuttavuuteen. "Ei mitään henkilökohtaista" kaikui kuuroille korville ja pientä tappelun tynkääkin oli tyrkyllä. Pojille taisi olla kova pala tulla potkituksi bändistä. Mutta Mika oli päätöksensä tehnyt, musiikin piti kuullostaa joltakin ja töitä sen eteen oli tehtävä. Oli aika siirtyä eteenpäin.

Perfect Strangers

Mika ja Atso soittelivat kahdestaan jonkin aikaa ja kateellisina kuuntelivat, kun muiden soitajapoikein bändi rokkasi treeneissään. Kahdestaan oli hieman vaikeampaa soittaa fiksuja biisejä, etenkin kun on vaan kitaristi ja rumpali. Kahden miehen orkesteri kantoi nimeä Perfect Strangers, joka oli lainattu Deep Purplen samannimiseltä albumilta. Ei ottanut tulta tämäkään yritys. Mikaa alkoi tosissaan arveluttaa tuleeko tästä bänditouhusta yhtään mitään. Oli aika keksiä jotain uutta...

Black Machine

Kilpaileva bändi alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Mika seurasi tilannetta kiinnostuneena sivusta, olihan bändissä varsin taitavia soittajia. Eräänä iltana se sitten tapahtui, Mikaa pyydettiin mukaan jammailemaan. Mika jammaili poikien kanssa useaan otteeseen ja lopulta bändi muodostui luontevasti koulun musiikkiryhmänkin mukaisesti siten että Mika soitti kitaraa, Jari , Karri rumpuja ja Pulli lauloi. Bändi sai jyhkeän hevinimen "Black Machine". Nimen taustalla lienee bändin eniten veivaama biisi, Deep Purplen "Black Night". Näinä aikoina Mika alkoi tekemään omiakin biisejä, mm. karmean hevirenkutuksen, joka soitettiin jopa koulun joulujuhlassa oppilaitten ihailevien ja opettajien murhaavien katseiden edessä. Ensimmäinen isku oli tehty. Bändi soitti yhden keikan myös Uimaharjun bänditapahtumassa sekä vieraili pariin otteeseen kunnan järjestämillä bändileireillä hakemassa oppia. Nyt alkoi näyttää hyvältä. Bänditapahtumassa esiintyi myös Musta Ruusu-yhtye Enosta, jossa soittivat mm. Mika "Mice" Pottonen ja Jarmo Hiesu. Mustan Ruusun biisit olivat suomenkielisiä ja varsin erikoisia, joku voisi jopa sanoa että melko kamalia. Mutta omia kumminkin.

Studio

Yläaste alkoi olla loppusuoralla ja Black Machine alkoi hiipumaan. Pulli vetäytyi tai vedettiin laulajan paikalta vähäisen treeniläsnäolon perusteella. Tai sitten kyseessä olivat musiikilliset erimielisyydet, Pulli tykkäsi Queenistä ja Yöstä, Mika Deep Purplesta, Karri Agentsista ja Jari Kissistä. Ilman laulajaa nousi seinä pystyyn. Tilalle koetettiin värvätä kultakurkku Antti, jolla oli myöskin möreä ääni joka sopi hyvin rocklaulantaan. Antti teki parhaansa niinkin helppojen kappaleiden parissa kuten Iron Maidenin Alexander The Great... Kappaletta harjoiteltiin pitkään ja hartaasti. Kerran kesken treenien paikalle saapui kunnan nuorisosihteeri venäläisen seurueen kera ja esitteli bändikellaria heille. Nuorisosihteeri pyysi meitä soittamaan jotain venäläisille vieraille ja mikäs sen parempi valinta kuin Aleksanteri Suuresta kertova 13 minuuttinen eepos Alexander The Great :) Olipa osuvaa. Mutta soitto ei mennyt ihan putkeen ja Mika alkoi taas hermostumaan bändin innottomuuten tarttua tällaiseen haastavampaan materiaalin. Eikä Anttikaan kuullostanut yhtään Bruce Dickinsonilta. Myös muut bändin jäsenet vaikuttivat olevan erimieltä materiaalista ja bändin suunnasta. Hiljalleen treenikerrat vähenivät, Anttia ei enää treeneissä näkynyt, ja muutenkin koko homma häipyi hitaasti unholaan. Black Machine oli kuollut eikä mitään uutta ollut näköpiirissä. Jari ja Antti alkoivat soittivat jo N.C. Blues Patrolissa. Vesallakin oli muita bändejä kalenterissa. Sentään joskus pääsi soittelemaan Vesan ja Pohmeloksi kutsutun basistin kanssa jameja, mutta bändiä meistä ei koskaan tullut, vaikka lähes kaiken vapaa aikamme kimpassa vietimmekin. Mika pääsi vielä ikään kuin kruunaukseksi kerran jopa Joensuuhun studioon soittamaan kitarasoolon musiikin opettajan tuottamaan koulun musiikkiryhmien esittämään "Hetki lyö" kappaleeseen. Noin 30 oton jälkeen Mika tyytyi yhteen sooloon ja se jätettiin nauhalle. Kaikki olivat helpottuneita. Mika arveli sen jäävän hänen "uransa" viimeiseksi sooloksi. Kitara ripustettiin naulaan.

Saukki

Atso halusi taas bändimaailmaan mukaan. Kahdestaan ei siihen peliin Mika enää kuitenkaan suostunut. Atso tiesi että Hartikaisen Sauli soitti rumpuja musiikkiopistossa. Niinpä Sauli värvättiin rumpaliksi, Atso lauloi ja Mika kaivoi kitaran naulasta. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi että Atsosta ei laulajaa tule ja Atso keskittyikin enimmäkseen seurustelemaan tyttöystävänsä kanssa. Mika ja Sauli jatkoivat kuitenkin kahdestaan soittelua. Jonkin aikaa tyhjänpäiväisiä hevibiisejä soiteltuaan tupakkatauolla tultiin siihen tulokseen että menestyksen avaimet ovat suomenkielisissä, itse tehdyissä biiseissä. Mika lupasi tehdä seuraaviin treeneihin omia suomenkielisiä biisejä ja paremman puutteessa myös laulaa ne. Kotona Mika tarttui kitaraan ja kirjoitti puolessa tunnissa kappaleen nimeltä "Ulkona tuulee". Se kuullosti korvaan varsin mukavalta. Seuraavana päivänä syntyi "Keskellä Merta". Ja pian biisikynästä pukkasi "Eksynyt taas". Seuraavissa treeneissä Mika esitteli Saulille tuotoksensa ja niitä alettiin treenaamaan. Nyt alkoi kuullostaa ja myös tuntua hyvältä. Omat biisit soivat korvissa komeasti ja tuntui että touhussa oli jotain ideaa. Jostain piti saada lisää soittajia. Basisti ja kitaristi piti löytää jostain...

Siipien havinaa

Pienessä kylässä on se akuutti pulma, että jos harrastaa jotain niinkin erikoista kuin rockbändi, on vaikea löytää tarpeeksi soittajia. Kitaristeja on joka nurkka pullollaan, mutta rumpalit, basistit, laulajat ja kosketinsoittajat ovat kiven takana. Jostain ne oli kuitenkin kaivettava. Mika ja Sauli päättivät tehdä nauhan omista biiseistä. Kesäloman lopulla bändikellari muunnettiin 4-raita studioksi ja sessio pidettiin 26.-27.7.1991. Yläasteelta lainattiin Fostexin 4-raita nauhuri, jota musiikinopettaja oli opettanut Mikan käyttämään. Rummut mikitettiin ja aluksi nauhoitettiin rumpuraita. Äänittäjäksi, tai oikeammin REC-nappulan painajaksi värvättiin Mikan jo lapsuudenkaveri Henkka. Henkka oli oven toisella puolella etusormi ojossa odottamassa milloin kellarin puolelta kuului "paina!". Henkka painoi REC-nappulaa ja Mika ja Sauli soittivat. Kitarat ja rummut saatiin nopeasti nauhalle. Kuullosti aika ohuelta. Bassossa on vain neljä kieltä ja nekin samat kuin kitaran neljä alimmaista. Mika päätti soittaa bassoraidan itse nauhalle, jotta kuullaan miltä se kuullostaisi basson kanssa. Kuullosti paremmalle kuin ilman. Ja urotyöt jatkuivat laulun muodossa. Mika lauloi kaikki kolme biisiä nauhalle Saulin ja Henkan tirskuessa oven takana Mikan mölinälle, jota ei oikein lauluksi voinut sanoa. Mutta nauhalle saatiin. Kotiin päästyään Mika kuunteli nauhaa monta kertaa putkeen ja totesi että tämä on oikea suunta ja alkoi pohtia nimeä bändille. Musiikki tuntui nostavan Mikan aivan omaan maailmaansa ja siitä tuli mieleen lentäminen. Wings maistui suussa pehmeälle ja kuvasi musiikin vapauttavaa tunnetta hyvin. Ongelma oli se että Paul McCartneyllä oli samanniminen bändi Beatlesin jälkeen. Sitäpaitsi tämä bändi oli suomenkielinen, joten suora käännös Siivet maistui hyvälle. Sauli hyväksyi ehdotuksen paremman puutteessa. Mika kirjoitti lisää biisejä ja nekin nauhoitettiin syyskuussa 1991 Henrin avustuksella kellarissa. Soittajapula kävi yhä ilmeisemmäksi...

Mice ja Jake

Mika mietti päänsä puhki mistä saisi soittajia. Lopulta tuli mieleen Musta Ruusu orkesteri. Vieläköhän se on hengissä? Ainakaan mitään ei ole kuulunut pitkään aikaan. Piti vielä varmistaa soittamalla naapurin pojalle, joka oli Micen serkkupoika. Naapuri vahvisti että Mice soitti kitaraa, mutta ei ole varma Mustan Ruusun kohtalosta. Niinpä hän antoi Micen puhelinnumeron ja käski kysyä Miceltä itseltään. Mika rohkaisi mielensä ja ajatteli varovasti tiedustella nykytilannetta Miceltä. Mice vaikutti rennolta tyypiltä heti puhelun alusta alkaen. Pientä ihmetystä ja hämmästystä Mika oli havaitsevinaan Micen puheesta kun Mika tiedusteli vieläkö Mice soitti kitaraa ja mitäs se Mustan Ruusun basisti puuhaa nykyisin. Lopulta Mika kysyi suoraan huvittaisiko poikia joskus käydä vähän soittelemassa Mikan ja Saulin kanssa, jos vaikka siitä jotain syntyisi. Mika kertoi että heillä oli omia biisejä ja pari demoakin oli tehty. Micen tiedustellessa tyylisuuntaa Mika vastasi epäröimättä "Sellasta Kolmannen Naisen tyyppistä". Mice pyysi kuitenkin saada nauhan kuultavaksi ja lupautui Hiesun kanssa seuraaviin treeneihin kokeilemaan. Pojat olivat ilmeisesti vaikuttuneita nauhasta ja yhteissoittokin kuullosti kohtuullisen lupaavalta, joskin hieman takkusikin aluksi. Pojat halusivat liittyä bändiin ja heidät otettiin ilolla vastaan. Vihdoinkin bändi oli kasassa ja omia biisejäkin oli tukku valmiina. Siivet oli syntynyt.

Höyhenet kasvavat

Siivet alkoi treenaamaan 2-3 kertaa viikossa intoa puhkuen. Bändin soundi kuullosti paremmalta kuin mikään bändimme ennen tätä. Soundi haluttiin ottaa nauhalle ja niinpä 2.3.1992 äänitettiin demo. Henkka oli taas REC-nappulaa painamassa, mutta jostain syystä kyllästyi koko touhuun kesken sessioiden ja häipyi paikalta kertoen menevänsä syömään ja tekemään lumityöt. Taisi olla aika luminen päivä, koska Henkkaa ei loppupäivänä eikä loppuviikon sessioissa enää näkynyt. REC-nappulan painajana toimi bändistä se kuka sattui milloinkin ehtimään. Valmis demo kuullosti paremmalta kuin yksikään aiempi nauha. Bändi päätti mennä ensimmäiselle keikalle. Kanavaranta Rock 15.07.1992 valittiin debyyttiareenaksi ja keikkakokemus oli vähintäänkin jännittävä. Mutta hyvin se meni, vaikkakin eka biisi piti aloittaa alusta kun kitaristi ja basisti olivat eri biisissä alusta alkaen. Keikkakokemus aiheutti kuitenkin Mikalle pahan trauman. Sanojen muistaminen tuntui uskomattoman vaikealta ja kitaran soittaminen samalla tuntui livepaineessa kovin vaikealta. Lisäksi kaikki tuijottivat solistia herkeämättä. Mikasta alkoi tuntumaan, että olisi hyvä löytää joku toinen laulamaan, jolloin hän voisi keskittyä enemmän kitarointiin ja jättäytyä vähän taustemmalle kirkkaimmasta valokiilasta. Ja laulaminenkin oli vasta alkutekijöissään eikä taitona vielä kovinkaan timanttista. Tästä huolimatta tukku uusia biisejä odotti äänittämistään ja 8 kappaletta sisältänyt ja osuvasti nimetty "Lähtöruutu"-demo purkitettiin innosta puhkuen bändikkellarissa 10.-11.8.1992.

Pullin paluu

Lopulta uudeksi solistiksi värvättiin Black Machinen ajoilta tuttu Pulli. Pulli tarttui innolla tällä kertaa suomenkielisiin biiseihin. Nyt alkoi soitto sujumaan entistä paremmin, kun Mika sai keskittyä kitaransoittoon Pullin hoidellessa lauluosuudet. Mika rustasi uskollisesti uusia biisejä ja päätettiin kerätä kolehti ja lähteä Studioon. Studio arvonnan voitti Polvijärvellä sijaitseva Mix Man Studio. Äänittäjänä 11.-12.1.1993 sessiossa toimi Ari "Arska" Hyvärinen. Siivet soitti innoissan ja tarkkaamon monitoreista moniraitatekniikalla äänitetyt rummut kuullostivat mahtavalle. Laulussakin oli oikeaa kaikua, eikä mitään halpaa kohinaa. Ensimmäisen äänityspäivän päätteeksi jäimme studiolle yöksi. Mix Man oli siitä hyvä studio, että siellä oli sauna. Saunoimme, läträsimme olutta ja jamittelimme äänieristetyssä studiossa läpi yön. Aamuyöstä taivuimme nukkumaan. Aamulla äänitettiin lauluosuudet ja kitarasoolot. Arska suoritti nopean "tehomiksauksen" ja veti tuotokset DAT-nauhalle, josta ne kopioitiin jokaiselle bändin jäsenelle kasetille. Kotimatka ja seuraava viikko kuunneltiin uljasta demonauhaa tavattoman ylpeinä. Seuraavaksi päätettiin nousta lavalle uudella kokoonpanolla. 20.02.1993 järjestetty nuorten taidetapahtuma valittiin areenaksi. Pulli vastusti koko ajatusta. Pulli vastusti ylipäänsä keikkailua. Samasta syystä kuin Mika ennen Pullin tuloa. Laulajana hävetti helvetisti olla lavalla kun tiesi ettei ole maailman paras laulaja. Pulli kuitenkin pakotettiin lavalle, jonne hän asteli sanoitusvihkon saattelemana lakki päässä ja talvitakki päällä. Keikka meni hyvin, joskin Pulli vaikutti aika hermostuneelta. Mika ymmärsi yskän, mutta ajatteli sen menevän ohi kun saadaan rutiinia.



Alettiin puhua lisää esiintymisistä. Pulli alkoi jättäytyä treeneistä. Lopulta Pulli ilmoitti, että saunavuoro menee päällekäin treenien kanssa ja pitäähän miehen saunassa käydä. Pulli siis vetäytyi laulajan paikalta ja vastuu siirtyi paremman puutteessa takaisin Mikalle. Mika otti vastuun vastaan ja päätti itsekseen että nyt loppuu pelleily: opetellaan laulamaan. Uusi aika oli koittava.

Uusi aika

Taas oli siis palattu alku tilanteeseen, mutta nyt siihen päätettiin sopeutua. Edetään sitten näin. Mika alkoi väsäämään biisejä toden teolla ja treenasi laulua kohtuullisen runsaasti. Kehitystä alkoi hiljalleen tapahtua ja tiettyä särmää löytyä soittoon ja lauluun. Nyt alettiin jo pikkuhiljaa uskaltaa soittaa sitä miltä tuntuu. Biisejä alkoi syntyä enemmän kuin tekstejä, mikä tahtoi tuottaa ongelmia niitä laulettaessa. Apuun löytyi tuttava Tomi Turpeinen Helsingistä. Tomin sanoitukset eivät nerokkuudessaan ihan istuneet Siipien totuttuun tyyliin, mutta niitä hieman muokkaamalla ne saatiin jotakuinkin sopivaksi Mikan suuhun. Tomi oli jo aiemmin tehnyt Tajunnanvirtaa kappaleeseen tekstin rungon, joka oli Pullin laulamana äänitettykin Mix Manilla. Nyt Tomin tekstejä upotettiin mm. kappaleisiin "Lintu tai kala", "Luuloton lanttu", ja "Paperiliidokki". Myös Sauli alkoi kiinnostumaan tekstien teosta ja Saulilta löytyi tekstejä mm. kappaleisiin "Kiitti sulle" ja "Narkissos". Kaiken kaikkiaan kappaleita syntyi käsittämättömän nopeasti ja paljon. Luovaa biisipuroa ei kyennyt tukkimaan mikään, ei edes itsekritiikki. Valitettavan usein biisien laatu ei kuitenkaan ollut kovin korkea. Tätä voitaisiinkin kutsua eräänlaiseksi Siipien etsikkoajaksi. Kappaleita oli hyvinkin erityylisiä ja tekstit vaihtelivat kummallisista perinteisiin huoletta. Bändi haki tyyliään. Myös tukat kasvoivat.



Koska lauluja oli paljon, ne päätettiin äänittää ettei unohdusilmiö pääse iskemään ja voitaisiin samalla kuunnella miltä bändi tallenteella nykyisin kuullostaa. Otettiin iso urakka ja melko pitkällä aikavälillä 12.3.-20.7.1993 äänitettiin muhkeat 14 kappaletta 4-raiturilla! Aikaa meni ja lopputulos viimeisteltiin Mikan kotona, jossa Mika ja Mice äänittivät kitaroita vielä monena iltana. Pian 4-raita tekniikka havaittiin riittämättömäksi jatkoprojekteille, koska päällekkäisäänittäminen oli erittäin hankalaa ja äänenlaatu heikkeni jos raitoja yhdisteltiin välillä. Nauha tehtiin kuitenkin valmiiksi. Lopputulos oli varsin sekava, löytyihän sieltä kummallisuuksia kuten "Luuloton lanttu", kiehtova "Lintu tai kala", huvittava "Salainen rakastajatar" ja hittibiisin tuntuinen "Mies yli muiden". Nauhaa kuunnellessa alkoi kuitenkin tuntua siltä että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Bändi soi hyvin ja kitarasovituksiakin alkoi olla jo mukavasti mietittynä. Siivet-soundi alkoi lopultakin löytyä.

Laulaja vaihdos tai pikemminkin paluu alkoi siis osoittautua onnistuneeksi. Bändi päätettiin viedä keikalle. Yllättäen kohteeksi valittiin Kanavaranta Rock. Tällä kertaa 21.7.1993 mukana oli myös Peer Gunt ja todettiin ylpeänä esiintyvämme Peer Guntin lämppäreinä, tosin olihan siellä muitakin :)



Bändi latasi kappaleinaan mm. biisit "Narkissos", "Kesä" ja "Mies yli muiden". Varsin erikoinen setti näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta "Mies yli muiden" oli ensikertaa mukana ja herättikin pientä innostusta yleisössä sekä bändissä. Kappale oli löytänyt itseoikeutetun paikkansa setin päättäjänä, jona se tuli toimimaan tulevina vuosina vakituisesti, alkoipa siellä väliosan paikkeilla olla jo pientä jammailuakin... Bändi soitti vielä toisen keikan paikallisessa ravintolassa illan päätteeksi. Setti oli muistikuvien mukaan jotaikuinkin sama. Loppuvuodeksi bändi keskittyi treenaamaan uutta materiaalia ja valmistautui uuteen studiosessioon.

Pienessä kylässä

Kappaleita syntyi lisää ja niiden laatui alkoi parantua. John Mellencampin "Small town" innoitti Mikan kirjoittamaan vastaavan kappaleen omista kokemuksistaan. Näin sai alkunsa "Pienessä kylässä". Kappaleella tuntui olevan hittipotentiaalia, joten se valittiin 26.-27.10.1993 studiosession ensimmäiseksi kappaleeksi. Lisäksi Mix Manin kammioissa purkitettiin "Mies yli muiden" kappaleesta studio versio. Tälle kappaleelle bändi latasi kovia odotuksia. Muut kappaleet olivat kohtuu vahvoja ja ne soitettiin sisään kuukausien treenien tuomalla varmuudella. Lopputulos yllätti jälleen yhtyeen, bändi kuullosti jo varsin lupaavalta. Mix Manin soundi ei ollut aivan niin hyvä kuin oli toivottu, mutta silti olimme tyytyväisiä. Tämä oli jo musiikkia ja soundi sekä tyyli oli paljon yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin. Tämä oli Siivet-yhtyeen musiikkia.

Vuosi 1993 oli loppumaisillaan. Paljon oli tapahtunut. Mikasta oli tullut keväällä ylioppilas marraskuussa 1993 hän astui armeijan harmaisiin. 8 kk hiljaiseloa oli luvassa. Se ei tiennyt hyvää... vai tiesikö? Joulukuussa 1993 Mikan ollessa armeijasta lomalla vedettiin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä purkkiin 4 uutta kappaletta bändikellarissa. Tämä unohdettu demo kantoi sisällään kappaleet "Järjen jäällä", "Laitakaupungin tyttö", "Mielipuoli" sekä "Sua odotan". Vuosi 1993 oli saatu päätökseen. Paljon oli tapahtunut. Ennenkaikkea bändi eli tuotteliainta kauttaan. Peräti 4 pitkää demonauhaa oli vuoden aikana väsätty, tämä lienee jonkin sortin piirinmestaruus!

Otsikoita

1994 Armeija nielaisi bändin solistin ja lomat olivat harvassa. Pikkuhiljaa niitä kuitenkin alkoi saamaan ja bändi treenasi aina kun pystyi. Armeijassa Mika kirjoitteli tekstejä ja lehdissä ollut Mika Murasen rynnäkkökivääriepisodi kirvoitti kappaleen "Otsikoita". Lisäksi alkunsa saivat "Järjen jäällä" ja "Sisällä tän jään". Kappaleet kuullostivat korviin tuoreilta ja tarttuvilta. Mice alkoi koristelemaan soittoa makean kuuloisilla kitarariffeillä, jotka tekivät kappaleista eläviä ja tarttuvia. Soittipa Mice jopa soolonkin Otsikoita kappaleeseen, ja se oli harvinaista herkkua. Pitkään ja hartaasti rakennettu soolo kuullosti erinomaiselta, paras kitarasoolo koko Siipien historiassa. Seuraavaa saikin odottaa sitten taas aika pitkään. Bändi päätti osallistua toisen kerran vielä taidetapahtumaan. Uimaharjussa alkuvuodesta settilistalla olivat ainakin "Järjen jäällä" ja "Pienessä kylässä". Kisaan kuului myös musiikkivideon tekeminen, joten Mix Manilla taltioitu Mies yli muiden-kappale sai seurakseen kuvallisen taltioinnin. Videon kuvasi ja leikkasi Micen tuttava Sam ja se kuvattiin Enon yläasteen juhlasalissa. Kovassa pakkasessa. Muistan sen siitä, että auto piti työntää käyntiin session päätteeksi. Videon ja bändin tie ei kuitenkaan vienyt taaskaan jatkoon, vaan voiton taisi kaapata enolainen Yesbwana rajulla esiintymisellään ja ärsyttävästi "efektoidulla" mustavalkoisella videollaan.

Pääsiäisenä bändi sai kunnian olla pääesiintyjänä Rai Rock tapahtumassa Enon Urheiluhallissa. 13 biisiä sisältänyt setti vedettiin ja vähäinen yleisö kuunteli sen kiltisti loppuun saakka. Mieleen jäivät paikallisen muusikon Seppo "Hyde" Hyttisen kommentti: "Teidän bändi oli ainut jonka soitosta sai selvää, teillä on selketiä harmonioita kappaleissa." Kommentti otettiin ylpeinä vastaan. Olimme täysin samaa mieltä!

Kesällä 13.7.1994 soitettiin vielä perinteisesti Kanavaranta Rockissa rutiinikeikka. Tämä keikka kuvattiin myös Enon Kulttuuritoimen puolesta videolle, jolta löytyy kaksi kappaletta Siipien esittämänä. Raju perinteinen keikanavaus bluesrock-kappale "Hey, nätti tyttö" sekä päätöskappale "Mies yli muiden". Keikka oli varsin hyvä. Jälleen saimme kommentin, tällä kertaa toiselta paikalliselta muusikkosuuruudelta, Koljosen Jussilta: "Hyviä biisejä." Olimme jälleen kerran samaa mieltä. Paikallislehden toimittaja haastatteli bändiä keikan jälkeen ja ihmetteli miksemme keikkaile enemmän?

Leijonien maa

Loppuvuodeksi 1994 Bändi keskittyi jälleen kerran uuden materiaalin treenamiseen. Uusia biisejä treenattiin ja hierottiin. Tällä kertaa tulevasta nauhasta piti tulla laadukas ja kunnollinen. Bändin soitto treeneissä kuullosti ja tuntui todella hienolta. Se piti saada taltiotua nauhalle ja oikein.

Lehdessä havaittiin ilmoitus Joensuussa järjestettävästä bändikisasta. Tapahtumapaikkana oli muutenkin tuttu ravintola Willy, joten osallistuminen oli päivänselvä juttu. Bändi pärjäsikin hyvin, yleisön suosikkina pääsimme jatkoon joulukuussa 1994.





Bändikisa poiki jälleen lisää kommenttia. Koko kisan ajan miksaajana toiminut ammattimies kehui lavabalanssiamme "Yhtään ei tartte nappuloihin koskea, teillä on tosi hyvä lavabalanssi." Takahuoneessa hän tarjoutui miksaajaksi keikoille jos tarvetta on. Olimme otettuja: Jos tuon tason ammattimies kehuu niin kyllä se vakavoittaa mielen, olemmeko tosiaan päässeet jo tälle tasolle?

Uudeksivuodeksi meitä pyydettiin keikalle Joensuuhun. Uusi vuosi oli hankala ajankohta ja keikka meni puihin mm. raha-asioista keskusteltaessa. Mika oli päättänyt että tuon tason keikoille ei mennä jos ei sieltä saada edes vähän rahaa käteen. Kulut pois ja jotain käteenkin, kaljapalkalla ei tämä bändi soita. Ei sitten soittanutkaan...

Seuraavalla kisakierroksella alkuvuodesta 1995 jäimme toiseksi mm. tuomaripelin ansiosta ja paikallinen Sydänyö orkesteri meni jatkoon ja voitti lopulta koko kisan. Sinällään emme siis huonolle bändille hävinneet ja pakko myöntää, kyllä se bändi soitti paremmin. Mutta hyviä olimme mekin :) Oli aika tallentaa osaaminen nauhalle.

1.-2.3.1995 sessioissa jälleen kerran luotettiin Mix Maniin, olihan siellä saunakin. Nauhalle tarttui kaikkiaan 6 toinen toistaan komeampaa kappaletta. Mm. "Leijonien maa", "Otsikoita", "Sisällä tän jään" ja "Hiekkaa silmille". Näistä ajateltiin ainakin toisen ja viimeisen pitävän sisällään hittipotentiaalia. Avausraitakin tuntui hyvin vahvalta. Lopputulos oli jälleen kerran merkittävästi edellisiä parempi. Ainoa häiritsevä seikka oli enää studion ja miksauksen kalsea soundi. Soitannollisestikin nauha oli parasta mitä tähän asti oli tehty.



Keväällä 1995 bändi heitti intiimin keikan Enolassa Enossa. Keikka kuului nuorisotoimiston järjestämään teemailtasarjaan, jossa kerran kuussa jokin bändi heitti keikan Enolassa. Siivet sai vuoronsa siis keväällä ja tilaisuus oli varsin lämminhenkinen. Paikalla oli parikolmekymmentä nuorta, mikä on hyvä saavutus Enossa. Yleisön ja bändin välillä oli lämmin yhteys ja tunnelma oli oikein mukava. Soitimme n. 45 minuutin setin, joka koostui pääosin uusista ja demolle äänitetyistä biiseistä.

Alkukesästä 1995 soitimme vielä keikan Joensuulaisen moottoripyöräkerhon järjestämissä kokoontumisajoissa. Bändi teki poikkeuksen ja treenasi kaksi settiä, joista toinen piti sisällään Rock-blues pohjaista prätkämusaa ja toinen setti bändin omaa musiikkia. Lämmittelijänä toimi enolainen punkbändi "", jonka keräsi hajanaiset aplodit. Siivet sen sijaan sai tuvan melko lailla hienosti mukaansa. Rock-setti puri mainiosti ja "Born to be wild" iski kuin 1000 volttia yleisöön. Se jouduttiin vetämään ainakin kolme kertaa ja kertosäkeen laulajaksi ilmestyi lähes joka kerta spontaanisti joku yleisöstä! Hymyt olivat herkässä.



Heinäkuussa 1995 soitettiin vielä keikka Kanavaranta rockissa. Uudet biisit valtasivat biisilistan ja yleisölle tarjoiltiin mm. "Tuulissa maan", "Pennejä taivaalta", "Roomassa tavataan" ja "Stiina". Tämän jälkeen ei Siivet ole lavalle noussut, toistaiseksi.

Lopun alkua?

Bändiläiset alkoivat lähestyä sitä ikää, jolloin ihmiset alkavata muuttamaan kotoa pois ja lähtevät kuka minnekin opiskelemaan. Bändin solisti päätyi 1995 syksyllä Perheniemen idylliseen opistoon musiikkilinjalle opiskelemaan musiikkia. Matkaa oli verrattain paljon kotiseudulle ja käyntikerrat harvenivat tasaiseen tahtiin. Tämän seurauksena bänditreenit olivat harvinaisuus. Sitkeästi kuitenkin yritettiin. Musiikin opiskelu avasi Mikan korvat uuteen todellisuuteen ja pikkuhiljaa alkoi iskeä henkilökohtainen musiikillinen kriisi: Mikään ei kuullostanut tarpeeksi hyvältä ja aina musiikista ja soitosta löytyi jokin virhe. Tieto lisää tuskaa, ja sitä musiikin opiskelu todellakin aiheutti. Mika oli bändissä ainut, joka oli oikeasti opiskellut musiikin teoriaa ja tämä alkoi jossain määrin aiheuttaa soitannollista kitkaa. Uusia hyviä biisejä oli kuitenkin syntynyt ja ne päätettiin purkittaa talteen syksyllä 1995.

Teknisesti asia päätettiin hoitaa siten, että pohjat eli rummut ja basso äänitettiin 4-raiturilla. Sen jälkeen Mika siirti raidat opistolta lainatulle 8-raitanauhurille. Tarkoituksena oli hieroa kitaroita ja lauluja oikein ajan kanssa. Tämä ei kuitenkaan sitten koskaan kunnolla toteutunut. Muutamana iltana Mika ja Mice istuivat kellarilla ja Mika koetti patistaa Micestä ulos kitaroita nauhalle, mutta tulos jäi melko laihaksi ja epätarkaksi. Mice ei tuntunut lainkaan innostuneelta ja niinpä Micen kitaraosuudet jäivät melko puutteellisiksi. Mika päätti hoidella nauhan loppuun itse, jos ei kerran muita asia innostanut. Talvi 1996 kului rattoisasti Perheniemen kartanossa iltaisin, jolloin Mika äänitteli kitaroita, lauluja ja stemmalauluja syksyllä äänitettyjen pohjien päälle. Mausteeksi Mika lisäsi 12-kielistä ja 6-kielistä akustista kitaraa, tamburiinia sekä sähkökitaraa. Mika pyrki soittamaan puuttuvia Micen osuuksia mm. "Poikamiehet" kappaleeseen.



Lopputulos oli jälleen jotain aivan uutta. Pohjaraidat toimivat komeasti ja niistä huomaa selkeästi Saulin ja Jaken kehittyneen oivallisesti soitossaan. Myös kitarat kuullostavat ehyiltä ja sovitukset tarkkaan mietityiltä. Laulupuoli kuullostaa hyvältä ensi kertaa kunnollisten stemmojen kanssa. Soundit eivät ole studiotasoa, mutta olosuhteisiin nähden mainion selkeät. Tästä kaikesta huolimatta kukaan muu bändissä kuin Mika ei innostunut nauhasta. Kukaan ei koskaan mainitse nauhaa puhuttaessa demoista. Ilmeisesti kukaan muu kuin Mika ei pidä sitä Siivet nauhana, vaikka kaikki siinä kyllä soittavat! Bändin henki alkoi ilmeisesti rakoilla ja kaikki alkoivat olla turhautuneita, kuka mistäkin syystä.

Hiljaiseloa

1997 Mika muutti Kuopioon opiskelemaan. Mice oli pari vuotta opiskelemassa Kuusamossa, jonka jälkeen hän aloitti opinnot Joensuun yliopistossa. Valmistuttuaan Mice muutti Muuruvedelle töihin. Sauli piti majaansa ensin Joensuussa, sitten Lahdessa ja päätyi lopulta Kajaaniin. Jake elelee perheensä kanssa Enossa. Eli Siivet on hajallaan maailmalla. Bändi oli pari vuotta telakalla ilman ainuttakaan treenikertaa. Vuonna 2001 kesällä kokeiltiin soittaa ensimmäisen kerran pitkään aikaan yhdessä, mutta Enolan akustiikka oli aika syvältä eikä mistään saanut selvää, joten homma maistui aika puulle. Paha maku suussa solisti ehdotti myöhemmin jopa yhtyeen hautajaisia, mutta Mice kieltäytyi osallistumasta niihin, joten ne jäivät pitämättä. Paha maku maistui puolitoista vuotta, kunnes 25.12.2002 kasasimme kamat samaan huoneeseen puutalossa Joensuussa ja silloin potki. Akustiikka oli mainio ja soitto kulki. Upouudet biisit soivat komeasti ensikerrasta alkaen. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hieno.



Alkuvuonna 2003 solisti ja Micen hankkivat viimein omat kunnolliset kitaravermeet ja niitä testattiin keväällä 2003 samaisessa puutalossa. Kesä meni nopeasti ilman treenejä, kun kukaan ei tuntunut niitä saavan aikaiseksi järjestää.

Kaikki ovat kehittyneet soittotaidoiltaan ja ihmisinäkin varmasti muuttuneet, joskin se tietty perusvire silmäkulmassa on jokaisella edelleen omanlaisensa. Bändin tulevaisuus on täysin avoin, joskin vaikuttaa siltä että se lipuu hiljalleen ruususen uneen. Kukaan ei tunnu saavan treenejä aikaiseksi ja sovittua. Kaikilla on omat musiikkiprojektinsa menossa. Sauli soittaa "Turhat Julkkikset" yhtyeessä, Mice soittaa Juankoskella "Julkinen sektori"-yhtyeessä. Jake on päässyt tässä mielessä kaikkein pisimmälle ja soitta bassoa "Masa Mainds" yhtyeessä ja onpa päässyt levyttämäänkin. Mika sen sijaan ei ole Siivet bändin jälkeen soittanut missään yhtyeessä, vaan on keskittynyt viime vuodet lähinnä biisien tekemiseen ja kitaransoittoon. Mielessä tosin on siintänyt ajatus että jospa vielä kerran vetäistäisiin pari keikkaa ja purkitettaisiin parhaat biisit nykytekniikalla CD-levylle. Mitään tämän suuntaista ei kuitenkaan ole vielä ilmoilla. Tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Mika on rustaillut biisejä ja Micen kanssa on hierottu kitarasovituksia ja väsätty demoja. Biisidemoista saatu palaute on ollut varsin rohkaiseva. Treenit voisi ainakin alkajaisiksi pitää... :)